a

Lifestyle-sivusto Oisa on tarkoitettu meille, jotka haluamme tehdä arjesta itsemme näköistä ja hyvinvoinnista hiukan hauskempaa. Oisa on aikaa omille jutuille.

Yrittäjäystävä: tilaa TÄSTÄ vinkit sisältömarkkinointiin ja ennakkotiedot Oisan kuumimmista kampanjoista yrityksille - uutiskirje, jonka aidosti haluat lukea!

Unelmaduuni vs. paskaduuni

Työ ja työntekeminen ovat iso osa arkea ja se on jostain syystä kiinnostanut minua aina. Työhyvinvointi, työssä kehittyminen ja oman työn kehittäminen ovat asioita, jotka saavat mielenkiintoni heräämään joka kerta. Työ on jotain, johon kulutamme ison osan valveillaoloajastamme, joten on ehkä ihan hyväkin, että aihe kiinnostaa. Uskallan myös väittää, että aika moni meistä on pohtinut kerran jos toisenkin, että onko se oma työpaikka tai opinahjo itselle “se oikea”.

Kuten moni muukin, olen pyrkinyt saamaan itselleni työn, jonka tekemisestä nauttisin. Nuoret, nuoret aikuiset ja aikuiset (joihin itsenikin lasken) ehkä haaveilevat nykyään enemmän työpaikasta, joka “antaa” meille jotain, kuin sellaisesta toimesta, joka tuottaa vain mainetta ja mammonaa. Olen omalla matkallani “unelmaduuniini” seurannut monen ystäväni uratarinoita sivustakatsojana. Toiset ovat tehneet hulluiltakin kuulostavia, onnistuneita valintoja ja toiset taas räpiköineet hiukan enemmän. Osa on löytänyt matkan varrelta jotain muuta ja osa on vaihtanut taktiikkaa tai jopa maalia kesken pelin. Yhteistä on se, että kaikki ovat tahtoneet luoda tai saavuttaa jotain itselle omaa.

Itse määrittelen käsitteen ”unelmaduuni” työnä, jota tekisi, vaikka siitä ei saisi palkkaa. Puhun tosiaan nyt siitä ultimaattisesta suosikkipestistä, johon kuuluvat kaikki ne osa-alueet, jotka kukin nyt vain itselleen kuvitella saattaa. Omalla kohdalla se voisi olla esimerkiksi koulutusta vastaavaa, luovaa kehittämistyötä, jota saisin tehdä niin muiden kanssa , kuin etänä kotonakin. Toivoisin vaihtelevuutta, vastuuta ja vapautta. Työ, jolla olisi merkitys ja jossa voisin kehittää ja ilmaista itseäni täysin, olisi ammatillinen lottovoitto. Konkreettinen esimerkiksi voisi olla vaikka kirjailija tai sarjan käsikirjoittaja, joka tekisi työtä tiimissä.

Entäs sitten ne niin sanotut paskaduunit? Jos unelmahommia tehdään “vaikka ilman rahaa”, niin paskaduunia ehkä sitten “vain rahan takia”. Paskaduuneissa ei ole kyse rakkaudesta lajiin -tyyppisistä ratkaisuista, vaan enemmän myöntymisestä tai jopa alistumisesta. Oman paskaduunin voi tunnistaa myös siitä, että paitsi itse työstä ei nauti, niin se voi myös olla fyysisesti tai henkisesti raskasta. Paskaduuni ei välttämättä vastaa edes omaa koulutusta ja siksi on jonkinlainen kompromissi. Omalla kohdallani hyvä esimerkki paskaduunista olisi esimerkiksi tehdastyömainen pakkaajaan työ, jota tehtäisiin kahdessa vuorossa ja tiukkojen sääntöjen ja aikataulujen alla. Eli karkea yhteenveto: ei kannata tehdä paskaduuneja ja pelkästään pyrkiä kohti unelmaduunia, koska “se on se juttu”.

Mitä enemmän elämä menee eteenpäin, sitä vähemmän kuitenkin alkaa ajatella mustavalkoisesti. Kuten kerroin jo alussa, olen ajatellut työtä paljon lähiaikoina. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen viimeisen kolmen vuoden aikana sekä uupunut työssä, käynyt läpi YT-neuvottelut, konkurssin myötä tulleen irtisanomisen, uudet työtehtävät, oman alan syventävät opinnot ja taas uudet työtehtävät. Työelämäni on ollut viime vuosien aikana yhtä tunteiden vuoristorataa ja voi kuinka olenkaan miettinyt: mitä minä nyt oikeastaan haluankaan työkseni tehdä?

Unelmaduuniajatuksesta luovuin ja jokin aika sitten. Kuulostaa katkeralta ja kyyniseltä, mutta asia ei itseasiassa ole niin. Jossain vaiheessa vain tajusin, että on helvetin typerä idea yrittää yhdistää oma intohimo ja työnteko. Työ on kuitenkin pohjimmiltaan siihen tarkoitukseen, että saamme fyrkkaa pitääksemme itsemme hengissä ja jollain lailla kulutettua aikamme. Paskaduuniajatuksesta olen myös luopunut ja ymmärtänyt, että kyse on enemmänkin asenteesta. Unelmaduuni voi olla huonona päivänä paskaduunia ja taas toisinpäin.

Arvot ovat mielestäni ne tärkeimmät. Todellista paskaduunia on se, mikä ei vastaa omaa arvomaailmaa. Jos vegaanina teurastat eläimiä elättääksesi itsesi, niin todennäköisesti tulee joskus se päivä kun haluat lähteä kävelemään. Myös oma unelmaduuni pitäisi määritellä arvojen kautta ja vielä ehkä kerran uudelleen miettiä, tahdonko todella sovittaa yhteen rakkaimmat haaveeni ja laskujeni maksamisen.

Noh, käsitteet ovat käsitteitä ja nämäkin vain omia näkemyksiäni näistä sanoista. Niin sanotuista unelmaduuneista ja paskaduuneista voi olla montaa mieltä. Olennaista ehkä onkin juuri jokin muu, kuin asioiden määritteleminen, vaan juuri tekeminen, eläminen omien arvojen mukaisesti.

Emma Ketonen

Arkimaakari on mukavuudenhaluinen minimalisti, luova liikkuja ja rakkaan työn raataja, joka pyrkii löytämään nostetta ja säihkettä sieltä mistä muut kutsuvat harmaaksi arjeksi. Miksi? Koska Tylsä on uusi musta!

Ei kommentteja

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.