Treeniä, treeniä

Otetaan vähän kevyempää aihetta blogiin välillä! Olen nimittäin aloitellut treenaamista hieman systemaattisemmin pitkän tauon jälkeen. Puhuin aiemmin, että aloittaisin rauhallisilla lajeilla ja kehonhuollolla. Joogaa ja kehonhuoltoa onkin yhä ohjelmassa, mutta jotenkin vain kaipasin kovasti takaisin kuntosalitreenaamisen pariin. Toissakeväisestä pakaraprojektista on tosi lämpimät ja positiiviset muistot, vaikka homma päättyikin hurjaan ylikuntoon. Siitä viisastuneena on nyt kuunneltava kroppaa erityisen tarkasti ja annettava riittävästi aikaa palautumiseen, varsinkin näin alussa. Tavallaan se on tosi vaikeaa, kun hinku treenaamaan olisi kova, mutta samalla pitäisi muistaa laittaa jäitä hattuun, ettei vedä överiksi.

Olen tehnyt nyt muutamat treenit salin puolella ja tajusin, kuinka paljon olen oikeasti kaivannut sitä, että lihakset huutaavat hoosiannaa ja hiki virtaa. Toki painomäärät ovat murto-osan aiemmasta, mikä hieman kirpaisee. Yritän kuitenkin pitää mielessä sen, että jos silloin pystyin saavuttamaan hyvän kunnon, niin ei ole mitään tekosyitä, miksei se onnistuisi nytkin. Se vaatii vain aikaa.

 

 

Olen salilla aika avuton haahuilija, jos en saa selkeää ohjelmaa, jota noudattaa. Siispä kaivelin toimiston kätköistä nuo toissakeväiset pakaraprojektin treeniohjelmat ja katsoin, josko pystyisin toteuttamaan jotain niistä. Kaksijakoinen saliohjelma vaikutti kaikista toimivimmalta, joten sillä mennään toistaiseksi. Ajatukseni on treenata kaksi kertaa viikossa salilla, käydä kerran joogassa ja muistaa pitää mukana ainakin yksi kehonhuoltoon keskittynyt päivä. Katsotaan, kuinka homma lähtee rullaamaan, ja laittaako keho jossain vaiheessa vastaan. Sitten himmaillaan ja muutetaan suunnitelmaa.

Olen vielä siinä pisteessä, että tämä elämäntapamuutos vaatii todellista suunnittelua, itsekuria ja itsensä motivointia. Paljon ja päivittäin. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle tuo itsekuri kannattaa, sillä treenin jälkeen on aina hyvä fiilis – sohvalla makoilun päätteeksi harvemmin. Elämäntaparemonttini liittyy treenin lisäksi laajemmin myös ruokailuun, vedenjuontiin ja muihin fyysistä tasapainoa edistäviin asioihin.

Jopa hieman huvittaa kertoa teille, mikä on tällä hetkellä paras motivointikeinoni. Se on white board, johon kirjoitan aina viikon aluksi suunnitelman. Tällä hetkellä tauluun tulee etukirjain päivän aterioista, jotta muistan syödä riittävästi ja säännöllisesti sekä oma osio vedenjuonnille, jotta voin vetää tukkimiehen kirjanpidolla viivan jokaista puolta litraa kohti. Lisäksi olen merkinnyt treenisuunnitelmani eri päiville.

 

 

Se, minkä huomaan olevan tässä projektissa toisin, kuin aiemmissa on se, että vaikka motivoin itseäni selkeällä systeemillä, en ole ottanut mittoja tai muuten kartoittanut lähtötilannetta. Yleensä olen seurannut kehitystä tarkasti ja stressannut, jos mittauspäivä on unohtunut tai jäänyt välistä. Nyt en ole kaivannut sellaista kontrollia edistymisen seuraamiseen. Tahdon tällä kertaa kuunnella oikeasti kroppaani: mikä toimii, mikä ei ja milloin on hyvä olla. Sen verran kyllä kartoitin lähtötilannetta, että kävin syksyllä InBody- ja FirstBeat-mittauksissa. Ne kertovat kehon tilasta mittanauhaa tarkemmin, ja tarkoitus olisi uusia testit kesällä. Toivon mukaan selkeää muutosta on silloin jo tapahtunut.

Millaisia motivointikeinoja teillä on treenaamiseen ja vanhojen tapojen muuttamiseen? Kuinka pääsette yli niistä hetkistä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa koko homman olla?