a

Lifestyle-sivusto Oisa on tarkoitettu meille, jotka haluamme tehdä arjesta itsemme näköistä ja hyvinvoinnista hiukan hauskempaa. Oisa on aikaa omille jutuille.

Yrittäjäystävä: tilaa TÄSTÄ vinkit sisältömarkkinointiin ja ennakkotiedot Oisan kuumimmista kampanjoista yrityksille - uutiskirje, jonka aidosti haluat lukea!

Mistä säästät, kun säästät

Edellisissä blogeissani kirjoitin neljän osan sarjan siitä, miten kuukauden mittainen (vapaaehtoinen) asunnottomuus vaikutti omaan taloustilanteeseeni sekä suhtautumiseeni asumiseen. Ennen koitosta, olin haaveillut pidempijaksoisesta asunnottomuudesta, mutta jo yhdessä kuukaudessa huomasin, että oma koti on väärä kohde säästökustannuksille. Kuitenkin olen vahvasti yhä sitä mieltä, että asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä ei kannata maksaa tolkuttomia määriä. Olen aiemmin elänyt tilanteessa, jossa töissä käytiin ensisijaisesti siksi, että saadaan maksettua asuntolainaa. Työnteosta ja elämästä ylipäätään tulee äkkiä (velka)vankila, jos työnteon (ja parisuhteen) ylläpidon motiivit löytyvät isosta talosta ja sen tyhjistä huoneista. Halusin kirjoittaa jutun, jossa pohdin säästämistä ja sitä, mistä oikeastaan edes kannattaa säästää.

Nyt kun puhutaan rahasta, voin heti kättelyssä myöntää, etten ole mikään talousexpertti, vaan päinvastoin. Olen aina ollut aika höveli rahankäyttäjä ja sitä mukaa kun euroja on tullut tilille, niitä on myös mennyt. Varsinaista materiaa en ole koskaan erityisemmin haalinut tai rakastanut, mutta vasta tutustuessani minimalismiin, ymmärsin, että kulutustottumukseni ja tolkuton tuhlailuni olivat tapoja, jotka eivät ainakaan edistäneet hyvinvointiani. Tajusin, että asiaan piti tulla muutos.

MIKSI MINIMALISMI
Minimalismista intoutuneena aloitin uuden elämäntavan, jonka tarkoituksena oli alkaa muovata omasta elämästäni enemmän itseni ja arvojeni mukaista. Päätavoitteeni oli luopua turhista kuluista, tarpeettomista tavaroista, huonoista ajanvietteistä sekä lisätä elämään runsaalla kädellä itselleni arvoa tuottavia asioita. Yksi tietoinen valintani on ollut tehdä osa-aikatyötä kokoaikatyön sijaan. Tämän lisäksi ensisijaisen tärkeää minulle on ollut, etten olisi minnekään tai kenellekään velkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa tietenkin elämää ilman asuntolainaa, autolainaa tai muita osamaksuja. Olen pyrkinyt ostamaan tarvitsemani tavaran heti tai korkeintaan maksamaan sen muutamassa isossa erässä. Tämä päätös on tietenkin saanut minut vähentämään rahan käyttöä. Viime vuoden ainoat isot hankinnat liittyivätkin kohdallani työhön ja ostin siis läppärin, kännykän sekä kameran. Tänä vuonna tuskin tarvitsen mitään isompaa.

Säästäminen, kuten arvata saattaa, ei kuitenkaan ole minulle mikään intohimo. Olen tosissani joutunut miettimään tuhlailevaa elämäntapaani ja sitä mistä ylipäätään edes pystyn säästämään. Lisäksi valintani tehdä osa-aikatyötä ei myöskään nosta pilviin pankkitilini saldoa. Siispä aloitinkin oman säästämis- ja karsimisprosessini tavaroista. Vähensin silloisesta tavaramäärästäni noin puolet, josta sain myytyä osan eteenpäin. Tällä tavalla pääsin myös hiukan plussan puolelle. Lisäksi tein tietoisen valinnan, etten osta hävitettyjen tavaroiden tilalle mitään uutta ja aika hyvin olen siinä lupauksessa pysynyt. Ainoastaan muuton yhteydessä minun piti ostaa muutama kapistus ja niissä investoinneissa pääsin melko halvalla. Saman ruljanssin kävin läpi vaatteideni kanssa ja paljoa valehtelematta voisin sanoa, että noin 80% omistamistani vaatteista päätyi loppujen lopuksi kavereille, kirpparille tai kierrätykseen.

KAIKKEA EI VOI OSTAA RAHALLA
Minimalistin matkani varrella olen myös muuttanut tapaani tehdä työtä, mikä taas on vaikuttanut jälleen suoraan tilini saldoon. Olen valinnut työtehtäviä, joista oikeasti nautin. Tämä ei ole mikään helppo homma, koska olen tällöin myös joutunut tietenkin kieltäytymään työstä, eli rahasta. Kun elää muuten säästeliäästi, se tuntuu valintana välillä ristiriitaiselta, sillä työstä saadulla rahalla olisi varmasti jotain käyttöä. Kuitenkin tilalle on vapautunut jotain arvokkaampaa, nimittäin aikaa. Olenkin kuluneen vuoden aikana viettänyt enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

Kaikkea en kuitenkaan ole onnistunut muuttamaan ja esimerkiksi liikunnan lisääminen on sellainen asia, joka on jäänyt toiveistani ja tavoitteistani huolimatta vähemmälle. Liikunta ja ulkoilu ylipäätään ovat arvoasteikollani korkealla, mutta jostain syystä en ole osannut järjestää niille riittävästi aikaa. Liikkumisen lisäksi haaveissani on ollut alkaa säästää rahaa ulkomaanmatkaa varten, mutta epäsäännöllisillä tuloilla on kokopäivätyöläiseen verrattuna hiukan hankalampi heittää huntti sivuun joka kuukausi. En kuitenkaan valita – tarkoitan vain, että en ole vielä keksinyt keinoa, jolla saada rahaa joko säästettyä tai tienattua enemmän niin, että se vastaa omaa arvomaailmaani.

MISTÄ SÄÄSTÄT, KUN SÄÄSTÄT
Mutta mistä sitten tosiaan kannattaa säästää? Noin vuoden “säästökuurini” jälkeen tuntuu, että minulla on siihen aiheeseen jopa jotain annettavaa. Kirjoitin siis teille omat mielipiteeni siitä, mistä ei kannata säästää:

Terveellisestä ruokavaliosta. Se mitä kukin kokee terveellisenä, on aivan oma juttunsa. En ota tässä kantaa siihen, mikä ruokavalio terveellinen tai paras, mutta jokainen varmaan ainakin itse osaa sanoa mistä ruuasta tulee hyvää olo ja mistä ei. Omalla kohdallani kasvispainotteinen, riittävän ravitseva ruokavalio tuntuu toimivan. Kasvikset eivät sinänsä ole kalliita, mutta muutakin pitää syödä. Ruuasta säästetään usein ensimmäisenä, koska ruoka on vaan yksinkertaisesti niin sairaan kallista. Ruuan kovasta hinnasta huolimatta, mielestäni kannattaa kuitenkin pyrkiä pitämään perusruokavalio ravitsevana ja terveellisenä. Ruokakuluissa voi säästää tekemällä isompia määriä kerralla, hyödyntämällä tarjouksia, mutta mitään paskaa ei kannata syödä vain siksi, että se on halpaa.

Eikä ylipäätään hyvinvoinnista kannata tinkiä. Terveelliset elämäntavat, liikunta, ulkoilu, vapaa-aika yksin tai ystävien kanssa on valtavan arvokasta. Jos säästeliäisyys menee siihen, että mielummin myy lahjaksi saadun leffalipun, kuin katsoo huonon komedian kaverin kanssa, on mielestäni suunta väärä. Sosiaaliset kontaktit alkavat helposti hävitä, kun koetaan ettei “huonon rahatilanteen takia” voi lähteä mihinkään. Sama homma pätee omaan aikaan: jos kaikki illat kuluvat facebookissa euron kauppoja tehdessä, tulee omalle ajalle äkkiä kova hintalappu.

Tästä pääsemmekin sujuvasti kolmanteen kohtaan, jota itse pidän tärkeimpänä – nimittäin aikaan. Aika on jotain sellaista,  mistä ei kannata tinkiä. Aika on arvokkainta, mitä meillä on. Toistan: aika on arvokkainta, mitä meillä on. Se on arvokkaampaa kuin perhe, ystävät tai peräti terveys, koska tietyissä määrin aika on juuri se, mihin voimme vähiten vaikuttaa. Aikamme, jonka olemme olemassa, ei lähtökohtaisesti ole meidän käsissämme. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että elämme vanhoiksi, mutta taas toisaalta aikamme voi päättyä ihan koska tahansa. Sitten taas toisaalta pystymme vaikuttamaan aikaamme enemmän, kuin me uskommekaan. Loppujen lopuksi on oma valintamme miten kulutamme päivämme, millaisia ajatuksia päässämme pyöritämme ja kenen vierestä heräämme aamuisin.

Emma Ketonen

Arkimaakari on mukavuudenhaluinen minimalisti, luova liikkuja ja rakkaan työn raataja, joka pyrkii löytämään nostetta ja säihkettä sieltä mistä muut kutsuvat harmaaksi arjeksi. Miksi? Koska Tylsä on uusi musta!

Ei kommentteja

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.