Katse tulevaisuuteen

Olin suunnitellut kirjoittavani vuodesta 2018 jonkinlaisen kertauksen, muistellakseni, mitä vuoden aikana tapahtui ja mitä tuli opittua. Moni on blogissaan tehnyt niin, ja postauksia on ollut inspiroiva lukea. Totesin kuitenkin, että vuosi 2018 on sellainen, jota en jaksa enää analysoida sen kummemmin. Se oli ja meni juuri sellaisena, kuin tuli – kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen. On aika katsoa eteenpäin.

Vuoden 2018 kertauksen sijaan haluankin keskittyä siihen, mitä toivon vuodelta 2019. En tehnyt tänä vuonna mitään suuria lupauksia, sillä tahdon elää mahdollisimman paljon hetkessä. Nauttia siitä, että minulla on vapaus olla ja tehdä juuri niin kuin itse haluan, juuri silloin, kun itse haluan. Minulla on vapaus rakentaa juuri minun näköiseni elämä. Tänä vuonna aion nauttia siitä, että saan olla juuri minä.

On kuitenkin joitakin asioita, joita haluaisin tänä vuonna saavuttaa, sillä ilman päämääriä haahuilu käy pidemmän päälle tylsäksi. Yksi haaveistani tälle vuodelle on kustannussopimus kirjalleni, ja alkuvuosi meneekin tiiviisti kirjan kirjoittamisen parissa. Myös ihana Oisamme saa minulta tänä vuonna erityishuomiota, ja suunnitteilla onkin jo yhtä sun toista sivuston kehittämisen suhteen.

Tänä vuonna aion panostaa innostavien työkuvioiden vastapainoksi myös palautumiseen. Oppia irti liiallisesta suorittamisesta ja opetella joskus ihan vain laiskottelemaan. Heittää välillä aivot narikkaan ja sulkea kaikki yhteydenpitokanavat. Eristäytyä hetkeksi omaan rauhaan lataamaan akkuja, mutta antaa sitten taas aivan uudella aikaa tavalla läheisille. Löytää sopiva tasapaino kaikkien elämän osa-alueiden välillä.

Isosti muuttuneesta elämäntilanteesta ja suurista muutoksista huolimatta oloni on yllättävän rento. Tuntuu, että elämääni on kääntymässä hitaasti, mutta varmasti myötätuuli, joka kuljettaa jonnekin ihan uusiin ulottuvuuksiin. Sellaisiin, joista en ole aiemmin osannut edes haaveilla. Ja se on tässä vuodessa minusta juuri parasta – ettei osaa edes kuvitella, millaisille mielenkiintoisille poluille se minut vielä johdattaa. Vuosi 2019 tuo tullessaan jotain positiivista ja suurta, jotenkin vain tunnen sen. Se pistelee poskia pakkasaamuna, kuiskii korvaan tuulessa ja saa silmät siristämään kevätauringon osuessa niihin: supervoimasi on se, että olet juuri sinä. Se on muuten myös sinun supervoimasi! <3