Hyvinvointi on hiton vaikeaa

Want to read this post in English? Click here!

Edellisessä postauksessa kerroin teille keinoista, joilla saan työkuvioni pidettyä järjestyksessä. Voi kun tuollainen järjestelmällisyys onnistuisi muillakin elämän osa-alueilla! Pystyn kyllä pyörittämään onnistuneesti montaa työprojektia kerrallaan, sisäistämään salamannopeasti tietoa golfkenttien nurmilaaduista tai parhaista nikseistä valkoisten kenkien puhdistukseen lehtijuttua varten sekä vetämään videolle timanttisen juonnon hatusta, jos tilanne niin vaatii. Mutta sitten, jos pitäisi laittaa ruokaa, vetää salitreeni ilman ohjeita tai muistaa juoda vettä, onkin tilanne ihan toinen. Voiko hyvinvointi oikeasti olla noin vaikeaa?

En varsinaisesti kutsuisi elämäntapojani huonoiksi, sillä ne ovat pohjimmiltaan terveellisiä, mutta vaatisivat hieman priorisointia tullakseen osaksi ihan jokapäiväistä elämää. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni kiinnostunut hyvinvoinnista, terveydestä ja terveellisestä elämästä, siitä ei ole koskaan tullut itselleni sellaista rutiinia, kuin olisin toivonut. Tiedän kyllä, mitä tehdä ja miten olisi hyvä toimia, mutta en vain saa aikaiseksi laittaa sitä käytäntöön. Työasioissa en puolestaan ole koskaan pahemmin tietoisesti pyrkinyt luomaan mitään rutiineja, vaan ne ovat syntyneet hiljalleen, kun on ollut pakko saada asiat pysymään järjestyksessä, jotta välttyy kamalalta ja ylitsepääsemättömältä tuntuvalta kaaokselta. Voisiko joku ystävällisesti tulla pakottamaan minut parempien elämäntapojen pariin, niin ehkä ne muodostuisivat rutiineiksi helpommin?

 

 

En varsinaisesti koskaan ole ollut dieettaaja tai harrastanut muitakaan kuureja. Syön ihan tavallista, terveellistä perusruokaa ja herkuttelen, kun siltä tuntuu. Jos ryhdyn karkkilakkoon, en muuta ajattelekaan, kuin salmiakin suloista nipistystä kielellä tai sulavan suklaan aromia, joka täyttää suun lisäksi kaikki muutkin aistit. En siis harrasta lakkoja, koska en vain onnistu niissä. Olen enemmänkin sellainen elämäntapamuutoksen ikuinen aloittaja. Pääsin parhaaseen vauhtiin muutama vuosi sitten pakaraprojektin yhteydessä, mutta kun kroppa meni ylikuntoon, jäi sekin leikki kesken. Sen jälkeen on ollut tosi vaikea löytää uutta draivia hommaan erityisesti liikunnan suhteen.

Sanotaan, että uuden asian muuttaminen rutiiniksi vaatii kymmenentuhatta toistoa. Se on ihan valtava määrä: ei ihme, että rutiinien muodostaminen on niin vaikeaa! Tästä inpiroituneena kirjoitin Oisaan artikkelin rutiineista ja asioista, jotka vaikuttavat siihen, miksi rutiineja on joskus niin hiton vaikea muodostaa. Kävitkö lukemassa jutun? Itse tiedostan sortuvani ainakin päätösväsymykseen, ihan sama -efektiin, apinan mieleen sekä palautumisen unohtamiseen – eli puoleen rutiinien muodostamisen ongelmista. Huoh, työnsarkaa riittää! Mutta eikös tiedostaminen ole ensimmäinen askel onnistumiseen? Aion ajatella positiivisesti niin.

 

 

Yksi juttu, joka vaikuttaa artikkelissa olleiden asioiden lisäksi rutiinien muodostamiseen, on priorisointi. Jos asia, jonka haluat luoda rutiiniksi, jää jatkuvasti muiden asioiden jalkoihin, on siitä entistä hankalampi tehdä pysyvä osa elämää. Huomaan usein jättäväni aamusalin väliin, jotta pääsen aloittamaan työpäivän hieman aiemmin. Tai skippaavani lounaan, jotta ehdin hoitaa muutaman asian kaupungilla ennen kuin suuntaan ystävän kanssa kahville. Jos oma hyvinvointi ei ole prioriteetti, ei siitä tulee myöskään rutiini. Mission #1: tee omasta hyvinvoinnista prioriteetti ja raivaa sille aikaa kalenterista.

Onko teidän helppo ottaa uusia rutiineja osaksi elämää? Riittääkö tahdonvoimaa ja itsekuria vaikka muille jakaa? Mitä ajatuksia herää rutiineista ylipäätään – hot vai not?

 

---

 

Luiteko jo nämä aiheeseen liittyvät postaukset?

Treeniä, treeniä

Kuinka elämäntapamuutos etenee?