a

Lifestyle-sivusto Oisa on tarkoitettu meille, jotka haluamme tehdä arjesta itsemme näköistä ja hyvinvoinnista hiukan hauskempaa. Oisa on aikaa omille jutuille.

Yrittäjäystävä: tilaa TÄSTÄ vinkit sisältömarkkinointiin ja ennakkotiedot Oisan kuumimmista kampanjoista yrityksille - uutiskirje, jonka aidosti haluat lukea!

Oisa - Elämäni sisältöä - Hidastaminen

Hidastamisen jalo taito

Want to read this post in English? Click here!

Nykyään puhutaan paljon hidastamisesta. Sillä on eri ihmisille hieman eri merkitys, mutta monelle se tarkoittaa pyrkimistä pois oravanpyörästä, jossa painetaan eteenpäin oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jotain tuon suuntaista hidastaminen tarkoittaa myös minulle. Kiihdytin tahtia ja painoin kaasua hyvinvointini kustannuksella oikeastaan koko aikuisikäni aina viime vuoteen saakka. Suoritin elämääni, eikä mikään ollut ikinä riittävästi. Aina piti olla vielä vähän parempi ja tehdä vielä vähän enemmän. Lopulta kaikki kävi liian ylivoimaiseksi ja romahdin, eikä ihme!

Koin hirveitä paineita olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla. Vaikka näennäisesti elämäni oli kaikin puolin hyvin, stressasin valtavasti siitä, mitä muut elämästäni ajattelevat. Olenko hyväksyttävä, vaikken ehkä tee samoja asioita, kuin moni muu? Koin, ettei minua ymmärretty, mikä oli varmasti iso syy siihen, että koin, ettei minua myöskään hyväksytty. Näiden paineiden alla olin ikään kuin kadottanut itseni matkalla – oli helpompi painaa aina vain lisää kaasua, kuin kohdata se, etten enää tiennyt, mitä itse haluan ja kuka olen. Keskityin liikaa muiden mielipiteisiin, ja annoin niiden vaikuttaa omiin päätöksiini turhan paljon. Vaikka se oli rankkaa, koen, että tuo romahdus oli yksi parhaista asioista elämässäni. Oli pakko pysähtyä, katsoa itseä silmiin ja myönnettävä, että nyt menee ihan liian lujaa. Oli painettava hetkeksi jarrua ja hidastettava.

 

Oisa - Elämäni sisältöä - Hidastaminen

 

Onko hidastaminen helppoa, ihanaa ja ruusunpunaista vapautumista ja valaistumista? Seesteisyyttä ja elämän selkeyttä? Ei todellakaan. Se vie oikeasti todella paljon energiaa ja saa kyseenalaistamaan kaiken omassa elämässä. Mitä haluan? Mikä tekee minut onnelliseksi? Pystynkö luomaan sellaisen elämän, kuin haluan vai pitäisikö vain luovuttaa suosiolla saman tien? Pitäisikö olla tekemättä mitään, koska pelkää epäonnistuvansa? Hassua on se, että kun asiaa miettii tarkemmin, huomaa, ettei tässä oikein voi epäonnistua. Jos vanha elämäntapa on itselle haitallinen, on joka tapauksessa mahdollisuus luoda jotain parempaa – vaikkei se välttämättä olisi suoraan sitä, mitä on muutoksen alussa suunnitellut.

Yksi asia, joka on ollut vaikea hyväksyä on se, että prosessi vie aikaa. Välillä turhauttaa, kun tuntuu, että asiat junnaavat paikoillaan, enkä saa itsestäni selkoa. Hetkittäin hyppään vuorostaan huiman askeleen eteenpäin. Pitää muistaa olla kärsivällinen, eikä se ole koskaan ollut vahvuuteni.

Hidasta elämää -sivustolla oli mielenkiintoinen kooste siitä, mitä hidastaminen oikein on. Nouseeko sinulle jokin tietty kohta noista esille? Mitä hidastaminen on sinulle? Minulle kolahtivat erityisesti nämä kolme kohtaa:

Tempo sellaiseksi, että sielu kestää mukana.

Syventymistä. Jos kiitää liian nopeasti, jää syvyysulottuvuus kokematta ja kaikki pinnalliseksi. Vähän kuin vesisurffaaja ei tietäisi, mitä meri sisältää.

Hidastaminen on itsensä kuuntelemista. Jos ei kuule itseään, ei kuule muitakaan.

 

Oisa - Elämäni sisältöä - Hidastaminen

 

Voisi siis ehkä sanoa niin, että hidastaminen tarkoittaa minulle pohjimmiltaan sitä, että alan kuunnella enemmän itseäni. Mietin, mitä haluan ja mihin sydämeni minua ohjaa. Hidastaminen ei välttämättä tarkoita esimerkiksi sitä, että tekisi vähemmän töitä, jos omien arvojen ja haaveiden mukaiseen tilanteeseen pääseminen vaatii hetkellisesti suurempaa ponnistelua. Se ei myöskään tarkoita, että omanlaisen elämän saavuttaminen olisi helppoa. Kaikista helpointa on varmasti jatkaa vanhaa tuttua rataa, sillä se on nimenomaan tuttu ja turvallinen. Tiedämme silloin, mitä meiltä odotetaan ja kuinka toimia. On pelottavaa tehdä muutoksia ja ottaa riskejä – etenkin silloin, kun niihin liittyy vahva usko siitä, että ne ovat itselle juuri niitä kaikkein tärkeimpiä.

Ja kaikesta pelosta, jännityksestä ja huolesta huolimatta, tuntuu oikealta lähteä kohti entistä omannäköisempää elämää. Tuntuu, että kolmenkympin lähestyessä olen vihdoin tajunnut, ettei muiden mielipiteillä tai odotuksilla ole mitään väliä. Niitä on aina ollut ja tulee aina myös olemaan. Iso ero on siinä, kuinka niihin suhtautuu ja ottaako ne omaksi taakakseen. Aiemmin olen nojannut liikaa odotuksiin ja muiden mielikuviin minusta, siihen pisteeseen, että hukkasin itseni totaalisesti. Eihän se kivaa ollut, mutta lohdullista on se, että aina voi tehdä täyskäännöksen, ja löytää itsensä uudelleen.

Millaisia kokemuksia teillä on loppuunpalamisesta, pysähtymisestä tai aiheesta ylipäätään? Millaisia oivalluksia olette tehneet, kun olette hidastaneet tahtia?

 


 

Luitko jo nämä aiheeseen liittyvät postaukset?

Kirkasta tavoitteet unelmakartan avulla

Intohimo + rohkeus = #uraoivallus

Priska Autio

Elämäni sisältöä on aito ja elämännäköinen hyvinvointiblogi. Kirjoittaja on Keski-Suomen, Teksasin ja Pirkanmaan kautta vaasalaistunut yrittäjä ja armoton haaveilija. Positiivinen herkkis, joka nauttii kuntoilusta, kauniista asioista ja kirjoittamisesta sekä kärsii ennenaikaisesta kolmenkympin kriisistä.

Kommenttia:

  • Teresa

    04/04/2018 15:51

    Kuulostaapa tutulle. Minusta tuntuu, että blogini on vahingossa rakentunut kuuntelemisen ja pysähtymisen ympärille. On hyvä nauttia niistä positiivisista hetkistä ja uskaltaa olla ilman että tarvitaan jotain koko ajan enemmän. Hyvä että olet löytänyt kuuntelemisen ilon ja herännyt havannoimaan elämää.

  • Nicola

    04/04/2018 16:32

    Hyvin kirjoitettu teksti, jota jäin kyllä pohtimaan oman elämäni kautta. Kiitos avartavasta tekstistä.

  • Sisseli

    04/04/2018 18:52

    En ole kokenut loppuunpalamista, mutta ehkä juuri siksi, että jarrutin ajoissa. Alkoi tuntua, että elämä pyörii 100%:sti työn ja muiden ihmisten asioiden parissa. Olin unohtanut itseni.
    Jossain vaiheessa aloin pitää päiväkirjaa ja se avasi silmät! Päätin jarruttaa ja kunnolla. Aluksi karsin elämästäni ylimääräiset työt. Minulla on ikää jo tarpeeksi, joten stoppi oli helppo tehdä. Seuraavaksi karsin ympäriltäni ihmiset, jotka eivät muutenkaan olleet pitäneet yhteyttä. Facebookista katosi hurja määrä ns. kavereita. Ai, mikä vapauttava tunne! Lisäksi rajasin merkittävästi näkyvyyttä muutenkin. Some on yllättävän suuri este hidastamiselle…
    Olen reilun vuoden harrastanut tätä hidastamista – ja nauttinut suuresti. Sellaista elämä on 🙂

    Avasin juuri uuden blogin, jossa tulen avoimesti ihmettelemään elämän mutkia; niitä mukavia, mutta myös vähemmän mukavia: https://sisselin.wordpress.com/

  • tuulanneli

    05/04/2018 17:03

    Hyvä kirjoitus ja todella ajankohtainen tässä meidän kiireen täyttämässä arjessa. Itse olen oppinut iän myötä hidastamaan!

    Toisaalta rakastan myös työtäni, vapaalla hidastan mutta töissä painan kaasua onnellisena.

  • Minna M

    05/04/2018 17:33

    Liian usein uhkaa mennä suorittamiseksi tämä elämä. Olen vasta-alkaja hidastamisessa vaikka olenkin jo useamman vuoden asiaa pohtinut ja työstänytkin.
    Pitääkin tutustua blogiisi paremmin. Tämä oli hyvä kirjoitus!
    http://kiljustenblogi.blogspot.fi

  • Henna / Pölyä Pinnoilla

    17/04/2018 09:22

    Olipa hieno kirjoitus 🙂 Erittäin ajankohtaista myös itselleni ja varmasti monelle muullekin. Nykymaailmassa on ihan oikeasti opeteltava hidastamaan tahtia. Ei ole välttämättä se helpoin juttu.

    Maitokahvimedian tiimi toivottaa sinulle hyvää kevättä ja mukavaa kesän odotusta 🙂

    Henna /Maitokahvimedia

Jätä kommentti