a

Lifestyle-sivusto Oisa on tarkoitettu meille, jotka haluamme tehdä arjesta itsemme näköistä ja hyvinvoinnista hiukan hauskempaa. Oisa on aikaa omille jutuille.

Yrittäjäystävä: tilaa TÄSTÄ vinkit sisältömarkkinointiin ja ennakkotiedot Oisan kuumimmista kampanjoista yrityksille - uutiskirje, jonka aidosti haluat lukea!

  • Miltä tuntui palata Suomeen?

    Vastauksena otsikon kysymykseen: oudolta! Ensimmäinen kulttuurishokki iski jo puoli tuntia maahan saapumisen jälkeen, kun en osannutkaan puhua yhtäkkiä suomea ollenkaan. Tajusin, että vaikka olen viiden viikon ajan kirjoittanut suomeksi paljon, en ole käynyt yhtäkään keskustelua suomeksi puhuen.

  • Goodbye New York

    Muistan, kuinka innoissani olin kuukausi sitten. Elämäni reissu edessä, täynnä inspiraatiota ja intoa irtiotosta - suuntana unelmien kaupunki New York City. Ja niin vain sekin kuukausi vilahti elämässä ohi, tuntuen tavallaan maailman pisimmältä ajalta, toisaalta sekuntakin lyhyemmältä hetkeltä.

  • Mitä kuukausi kaukomailla on opettanut?

    Tänään lähti käyntiin viimeinen viikkoni New Yorkissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntuivat puolelta vuodelta, viime viikko puolestaan tuntui hujahtavan ohi päivässä. Toivon, että voisin hetkeksi pysäyttää ajan kokonaan. Tämä matka on nimittäin ollut minulle suoraan sanottuna elämää mullistava seikkailu, enkä haluaisi sen päättyvän.

  • Jujutsu-elämys, jota en unohda ikinä

    Aloimme jutella ja selvisi, että kyseinen henkilö harrastaa lajia nimeltä jujutsu. Mojiton ja viinilasillisen tuomalla itsevarmuudella intouduin tietenkin haaveilemaan, kuinka siistiä olisi kokeilla kyseistä lajia. Pian olimme jo luvanneet lähteä maanantaina mukaan tunnille.

  • Kuinka kirja edistyy?

    Tiedättekö sen tunteen, kun tulee fiilis, että käsissä on jotain lupaavaa? Intuition siitä, että on luomassa jotain sellaista, jossa on valtavasti potentiaalia? Minulla on juuri nyt sellainen fiilis todella vahvasti. Uskon aidosti kirjaani ja siihen, että siitä voisi tulla jotain. Toteutunut unelma ainakin, mutta ehkä jotain suurempaakin.

  • Läksiäisiä ja päiväreissu Long Islandille

    Ystäväni oli ottanut perjantain vapaaksi töistä, sillä maanantaina oli Memorial Day, joka on kansallinen vapaapäivä. Näin saimme mukavan pitkän viikonlopun. Lähdimme aamupäivällä junalla kohti Long Islandia...

  • Ihanan vihreä New York City

    Ennen kuin tulin New Yorkiin, mielikuvani kaupungista sisälsi paljon rakennuksia, ihmisiä ja betonia. Ajattelin, että kaupungissa olisi muutama puisto, mutta muutoin vehreys loistaisi poissaolollaan. Voi, kun olinkin väärässä!

  • Katutaidetta sunnuntaikävelyllä ja Times Square

    Olimme suunnitelleet viettävämme ensimmäisen sunnuntain kotioloissa, mutta päivä oli niin kaunis, että päätimme lähteä hoitamaan asioita ja lyhyelle kävelylle. Kiertelimme lopulta useamman tunnin Harlemissa ja ympäröivillä alueilla. Tältä kävelyltä jäivät erityisesti mieleen upeat muraalit, joita täällä näkee todella paljon...

  • Taitelijaelämää Brooklynissa ja sumuun katoavia pilvenpiirtäjiä

    Lauantaiaamu valkeni kovin sateisena, mikä hieman harmitti, sillä suunnitelmissa oli suunnata tutustumaan Brooklyniin. Lähdimme silti, sillä olimme sopineet menevämme istuttamaan taimia Emilyn ystävän puutarhaan. Nappasimme aamulla taimikassin kainaloon ja suuntasimme metrolla Brooklyniin...

  • Ensimmäisten päivien tunnelmat Nykistä

    Minun piti jo aiemmin kirjoitella teille ensifiiliksiä reissusta, mutta niinhän siinä kävi, että jetlagista toipuminen, kaupunkiin tutustuminen ja ystäväni kanssa höpöttely ovat vieneet tehokkaasti ajan mennessään. Tuntuu, että olisin ollut täällä paljon pidempään, vaikka tämä on vasta viides päivä!

  • Seikkailu starttaa huomenna

    Moni voisi ajatella, että intoilen tästä reissusta hieman turhan paljon. Ihmisethän matkustavat jatkuvasti, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Matkoja tulee ja menee, ainahan voi lähteä reissuun, jos siihen on halu ja resurssit. Tämä matka edustaa minulle kuitenkin niin paljon muutakin, kuin vain sitä, että menen uuteen kaupunkiin viettämään aikaa.

  • Mitä jos et pelkäisikään enää?

    Oletko koskaan miettinyt miksi jätät tekemättä jotain, josta haaveilet? Minusta unelmien toteuttamisen esteenä on usein pelko. Sellainen pelko, jota ei välttämättä itse edes tunnista peloksi. Se kuitenkin pitää tiukasti pesää päässämme, ja muistuttaa kyseenalaistavilla kysymyksillä. Mitä muut ajattelevat? Kuinka sinä muka pystyisit? Mitä, jos epäonnistut?

  • Kymppitonni päivässä

    Sitä jotenkin luulee olevansa aktiivinen, kun saa päivän aikana paljon aikaan. Mutta jos se aktiivisuus rajoittuu pääasiassa tietokoneella työskentelyyn, ei kroppa saa läheskään niin paljon liikettä, kuin se kaipaisi. Siinä mielessä toivoisin välillä, että tekisin fyysisempää työtä, jossa keho saisi enemmän ärsykkeitä toimistotyyppiseen työhön verrattuna.

  • Korut inspiroivalle ja intohimoiselle ihmiselle

    En ole koskaan ollut oikein koruihminen, mutta viime vuosina olen kiinnostunut niistä aiempaa enemmän. Ihastelen usein klassisia ja yksinkertaisia koruja - sellaisia, jotka sopivat moneen tilanteeseen ja tyyliin. Parhaat korut ovat mielestäni sellaisia, jotka kertovat kantajastaan.

  • Oman suunnan löytäminen elämässä

    Olette varmasti kuulleet paljon kliseisiä lauseita sydämen äänen seuraamisesta ja oman jutun löytämisestä elämässä. Lukeneet juttuja henkilöistä, jotka ovat tehneet kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen, ja löytäneet täyden kukoistuksensa. Oletko koskaan ajatellut, että niin voisi tapahtua myös sinulle?

  • Mitä on itsevarmuus?

    Monesti ajattelemme, että itsevarma ihminen on avoin, sosiaalinen ja puhelias. Minusta itsevarmuus ei kuitenkaan tarkoita sitä. Itsevarmuus on mielestäni sitä, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä. Itsevarmuus on sitä, ettei tarvitse pyydellä olemassaoloaan anteeksi, vaikka kuka sanoisi tai ajattelisi mitä.

  • New York – lähtö lähestyy

    Todellisuus on kuitenkin varmasti enemmän sitä, että istun hiukset takussa lökäreissä taiteilijakotini keittiössä naputtaen näppäimistöä kissan tassutellessa pöydällä ja koiran makoillessa jaloissa. Vaikka mielikuvat ovat toistensa täydet vastakohdat, molemmat kuulostavat aivan ihanilta. Tärkeintä, että saan kirjoittaa.

  • Hidastamisen jalo taito

    Nykyään puhutaan paljon hidastamisesta. Sillä on eri ihmisille hieman eri merkitys, mutta monelle se tarkoittaa pyrkimistä pois oravanpyörästä, jossa painetaan eteenpäin oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jotain tuon suuntaista hidastaminen tarkoittaa myös minulle. Kiihdytin tahtia ja painoin kaasua hyvinvointini kustannuksella oikeastaan koko aikuisikäni aina viime vuoteen saakka.

  • Huhtikuun hyvinvointihaaste

    Rutiinit ovat pyörineet edelleen paljon mielessäni. Olen pohtinut mm. sitä, että yritänkö tehdä liikaa muutoksia kerralla. Sehän paljastui yhdeksi suureksi syyksi, miksi uusien rutiinien luonti ei ota onnistuakseen. Siispä päätin laittaa hieman jarrua päälle elämäntapamuutoksen suhteen, ja miettiä, mikä on sellainen asia, josta olisi kaikista selkein lähteä liikkeelle.

  • Kymmenen asiaa, joita et tiennyt minusta

    Useammassa blogissa on kiertänyt hauska haaste, jossa tulee kertoa itsestään kymmenen faktaa, joita muut eivät tiedä. En usko, että minulla on mitään sellaista, jota ainakin joku ystävistäni ja läheisistäni ei jo tietäisi, mutta tässä listaus asioista, joita en usko suurimman osan ihmisistä tietävän.

  • Hyvinvointi on hiton vaikeaa

    Edellisessä postauksessa kerroin teille keinoista, joilla saan työkuvioni pidettyä järjestyksessä. Voi kun tuollainen järjestelmällisyys onnistuisi muillakin elämän osa-alueilla! Kun pitäisi laittaa ruokaa, vetää salitreeni ilman ohjeita tai muistaa juoda vettä, onkin tilanne ihan toinen. Voiko hyvinvointi oikeasti olla noin vaikeaa?

  • Kuinka elämäni pysyy kasassa

    Kirjoitin viime viikolla postauksen siitä, mitä oikein teen työkseni. Eräs lukija kyseli, kuinka onnistun pitämään paletin kasassa moninaisten työprojektien ja eri työnkuvien keskellä. Ajattelin avata hieman asiaa, jospa joku saisi vaikka omaan arkeensa vinkkiä.

  • Miksi Oisa on olemassa?

    Oisa on lämminhenkinen hauskemman hyvinvoinnin ja omannäköisen arjen puolestapuhuja. Mutta miksi Oisa on ylipäätään olemassa? Minulle itselleni Oisa on kanava tuoda esiin niitä sanoja, joita olisin ehkä itse halunnut kuulla vaikeimpina aikoina. Sellaista rohkaisua, kannustusta ja lämpöä, jota välillä kaipaa, muttei välttämättä osaa pyytää.

  • Mitä oikein teen työkseni?

    Kävin viikonloppuna mielenkiintoisen keskustelun siitä, mitä työhöni oikeastaan kuuluu. Tajusin tuon keskustelun aikana, kuinka vaikeaa työtäni saattaa oikeasti olla ymmärtää: ettei ole välttämättä yhtä tiettyä ammattia, vaan työ koostuu monesta eri osaamisalueesta.

  • Kuinka elämäntapamuutos edistyy?

    Kun aloitin salitreenin pitkän tauon jälkeen, olivat painot niin naurettavan pienet, etten edes kehtaa sanoa. Mutta jostain on aina lähdettävä liikkeelle. Hyväksyin sen, että niin pitkän tauon ja raskaan elämäntilanteen jälkeen on ihan normaalia, ettei rauta nouse samalla tavalla.

  • Intohimo + rohkeus = #uraoivallus

    Ystäväni mietti kerran, kuinka hassua on, että hän suuntautuu nykyään sellaiseen työhön, jossa heijastuvat lapsuuden suosikkileikit. Viime aikoina olen miettinyt erityisen paljon omaa uraani ja mitä oikeastaan haluaisin isona tehdä. Mikä on minun unelmahommani?

  • Mistä tuleva kirjani kertoo?

    Moni on kysellyt, millaista kirjaa lähden kirjoittamaan, mistä se kertoo ja onko minulla ylipäätään ideaa koko kirjaan. Ajattelin hieman valottaa, millainen kirja on tekeillä sekä paljastaa vähän lisää tulevasta matkastani New Yorkiin. Mitä sinä haluaisit tietää?

  • Älä jaksa pingottaa, tää on läppää vaan

    Vaikka tiesin, että se oli varmasti läppää, niin ei se silti kivalta tuntunut. Viime vuosina olen huomannut, että homma keskittyy enemmän työelämän tytöttelyyn, kuin seksuaaliseen häirintään. Nuorena naisyrittäjänä joutuu toden teolla todistamaan omaa osaamistaan, eikä aina oteta tosissaan, vaikka olisi paljonkin annettavaa - bisnesmielessä.

  • New York – here I come!

    Tuntuu aika hurjalta sanoa ääneen, että lähden toteuttamaan yhtä pitkäaikaisinta unelmaani tänä keväänä. Aion nimittäin viettää kuukauden New Yorkissa kirjoittaen kirjaa! En meinaa uskoa asiaa vielä, mutta totta se on. Vaikka olen höpötellyt asiasta ympärilläni oleville ihmisille paljonkin, on pakko myöntää, etten oikeasti kuvitellut, että joskus toteuttaisin matkan.

  • Treeniä, treeniä

    Olen tehnyt nyt muutamat treenit salin puolella ja tajusin, kuinka paljon olen oikeasti kaivannut sitä, että lihakset huutaavat hoosiannaa ja hiki virtaa. Toki painomäärät ovat murto-osan aiemmasta, mikä hieman kirpaisee. Yritän kuitenkin pitää mielessä sen, että jos silloin pystyin saavuttamaan hyvän kunnon, niin ei ole mitään tekosyitä, miksei se onnistuisi nytkin.

  • Unelmat eivät toteudu unelmoimalla

    Oletko koskaan kuullut sanontaa A goal is a dream with a deadline? Entä tämän: A goal without a plan is just a wish? Unelmat ovat ihania, mutta niissä on se huono puoli, että ne harvoin toteutuvat vain unelmoimalla. Toiset käyttävät vuosikausia haaveiluun ja unelmointiin - vain harmitellakseen, kuinka oma unelma on mahdoton tai ettei se kuitenkaan voi ikinä toteutua.

  • Kirkasta tavoitteet unelmakartan avulla

    Oletteko kuulleet unelmakartoista? Moni kutsuu niitä myös mielikuvakartoiksi, tavoitekartoiksi tai aarrekartoiksi. Monista nimistään huolimatta kyseessä on apuväline, jolla voit kirkastaa sinulle tärkeitä tavoitteita ja toiveita elämässä. Homman perusidea on hyvin yksinkertainen.

  • Mikä hiton kolmenkympin kriisi?

    Minulta kysyttiin puolisen vuotta sitten, että kärsinkö kolmenkympinkriisistä. Ai kärsinkö? No en todellakaan! Tai niin vastasin silloin, mutta todellisuudessa tajusin, että minulla on aika pahakin ennenaikainen kolmenkympinkriisi. Pian se ei ole enää ennenaikainen, sillä kolmekymmentä tulee täyteen jo ensi vuonna.

  • Miltä näyttää Bettebox kauneusnoviisin silmin?

    En todellakaan ole mikään kauneusguru, ja omistan nyt miettiessäni yhteensä ehkä kuusi meikkituotetta. Ihon puhdistusaine ja kosteusvoide tähän päälle, mutta ei sillä vielä pitkälle pötkitä. Kyse ei ole siitä, etten olisi kiinnostunut kauneudesta tai haluaisi kokeilla uusia juttuja, mutta olen auttamattomasti jumittunut rutiineihini.

  • Ylikunnosta kohti energisempää oloa

    Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen nukkunut ja paljon. Antanut itselleni luvan olla väsynyt ja tankannut energiaa oikein urakalla. Tammikuun aikana olen huomannut sen kannattaneen: on ollut useampia päiviä, jolloin herään ja koen olevani aidosti virkeä. Tekisi mieli mennä treenaamaan ja tehdä sellaisia asioita, joita ei ole edes jaksanut hetkeen miettiä.

  • Mitäpä sitä mennyttä murehtimaan

    En ole viime vuosina tehnyt juuri lupauksia uudelle vuodelle, sillä minä olen juuri sellainen klassikkoesimerkki ihmisestä, jolla lupauksen toteuttaminen alkaa intoa puhkuen ja lopahtaa sitten viikon päästä, kun motivaatiota ei enää jaksa pitää yllä.

  • Puolimaraton meni pipariksi

    Kerroin aiemmin täällä suurista suunnitelmistani juosta puolimaraton tänä syksynä. Alkukesästä suunnitelmani tuntui mahdolliselta, mutta jälkeenpäin ajateltuna lähdin hommaan ehkä hieman liian kunnianhimoisesti. Nollasta puolimaratoniin muutamassa kuukaudessa? Teoriassa varmasti mahdollista, käytännössä ei.

  • Rentoutumisen tärkeys ja vaikeus

    Olen huomannut viime viikkoina, että aivoni kaipaisivat selkeästi nyt lepoa. Olin suunnitellut, että himmaisin vähän töiden suhteen näin heinäkuussa, kun koko Suomi lomailee, mutta mitä vielä – täysin yllättäen heinäkuun alussa kuvioihin tuli uusia asiakkaita. Kun sain nuo uudet projektit tehtyä, huomasin kuitenkin, että jaksamisen raja alkoi tulla vastaan.

  • Mielen voimako avain kaikkeen?

    Mietin usein sitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy, jos vain löytää asiaa kohtaan oikean mielentilan. Kuinka paljon rajoitamme omaa potentiaaliamme ajattelemalla negatiivisesti tai uskomalla, ettemme pysty johonkin? Jos mielessäsi on edes pieni ripaus uskoa, voi homma onnistua, mutta jos itsevarmasti uskot pystyväsi johonkin, niin jossain vaiheessa onnistut varmasti.

  • Hyi sinua selän takana puhujaa!

    Olen törmännyt yllättävän usein siihen, että ihmisiä kehutaan heidän selkänsä takana. Heitä saatetaan todella arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa, mutta sen sijaan, että tämän kertoisi heille päin naamaa, sitä hehkutetaan selän takana muille. Miksi?

  • Vesi vanhin voitehista

    Moni minut tunteva tietää, että olen maailman huonoin juomaan vettä. Olen kokeillut kaikkea aina mobiiliapplikaatiosta jääkaapin ovessa olevaan kultatähti-taulukkoon. Olen kirjoittanut itselleni ylös perusteita, miksi vedenjuonti on tärkeää ja paasannut julkisesti, että nyt alan juoda kolme litraa vettä päivässä, vaikka kuolisin. Ajatus hyvä, mutta eipä ole toiminut.

  • Puolimaraton ja minä

    Tein pari viikkoa sitten jotain ihan hullua, kun ilmoittauduin puolimaratonille. Sinänsä tuo ei varmasti kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minulle se ei ole mikään helppo nakki. En ole koskaan ollut kova lenkkeilemään: elämäni aikana tehdyt kunnolliset juoksulenkkini voin laskea varmasti kahden käden sormilla! Uskon kuitenkin, että pääsen maaliin.

PRISKA AUTIO

Elämäni sisältöä on aito ja elämännäköinen hyvinvointiblogi. Kirjoittaja on Keski-Suomen, Teksasin ja Pirkanmaan kautta vaasalaistunut yrittäjä ja armoton haaveilija. Positiivinen herkkis, joka nauttii kuntoilusta, kauniista asioista ja kirjoittamisesta sekä kärsii ennenaikaisesta kolmenkympin kriisistä.

INSTAGRAMISSA @priskautio